Kesken välipalan Didin vatsa alkaa koko ajan kurnia.
Löytääkseen äänen lähteen Didi kutistuu herneen kokoiseksi ja seuraa Ppuria alas vatsan sokkeloon.
Kun he seuraavat vihjettä toisensa jälkeen – suusta mahalaukkuun ja suolistoon, minne ruoka menee ja miten se muuttuu – selviää lopulta, kuka oikeasti kurnii.
Kurr – mistä tämä ääni tulee?
Kuurrr—
Kesken välipalan pureskelun jostakin kuului outo ääni.
Katselin sinne tänne. Mutta huoneessahan olen vain minä?
Sitten se kuului taas, kurr. Kun laskin käteni hiljaa vatsalleni, se tuli juuri sieltä.
Kuulosti siltä kuin joku itkisi vatsani sisällä.
Eihän edes satu, miksi se sitten ääntelee näin? Pyöriiköhän äsken syömäni välipala siellä sisällä?
Olenhan sellainen, joka ei malta olla kun uteliaisuus iskee. Niinpä päätin selvittää itse, kuka siellä ääntelee.
Herneen kokoisena vatsan sokkeloon
WAGZAK JUMP -sovelluksessa katsoin "Pulppuava matka vatsan halki" -seikkailua.
Kasvitohtori Ppuri vilkutti iloisesti. "Hei, pikku tutkimusmatkailija! Tänään kutistumme herneen kokoisiksi ja tutkimme vatsan sokkeloa."
Herneen? Tuntui todella siltä, että keho kutistui, ja sitten silmissä alkoi pyöriä—
Kun toivuin, seisoin pitkän, liukkaan liukumäen edessä.
"Ppuri, vatsani kurnii koko ajan. Tulin tänne, koska haluan tietää, mitä se on."
Ppuri vain hymyili leveästi. "Seurataan sitten ääntä alaspäin. Ruoan kulkema reitti on juuri se reitti, mistä ääni tulee."
Äänen jäljittämisleikki, etsivän hommat, alkaa nyt.
Vihje yksi – suussa ruoka murskataan ja pehmennetään
Kun katsoin ylös, näin valtavat hampaat, jotka rouskuttivat ruokaa pieniksi paloiksi.
"Aivan ensimmäinen ruoansulatuksen vaihe on, että hampaat murskaavat ruoan pieniksi paloiksi," Ppuri kertoi.
Kielikin pyöritteli ruokaa sinne tänne ja sekoitti sitä sylkeen.
Kun sylki kosketti ruokaa, kova ruoka pehmeni vähitellen ja muuttui sakeaksi.
"Ruoan täytyy pehmetä näin, jotta se liukuu helposti alas liukumäkeä," Ppuri sanoi, ja minä nyökkäsin.
Mutta outoa. Täällä kuului vain pureskelua, ei lainkaan sitä äskeistä kurnimista. Äänen aiheuttaja on varmaan kauempana alhaalla.
Vihje kaksi – alas liukumäkeä, joka on ruokatorvi
Nielaus. Sillä hetkellä kun ruoka nieltiin, mekin tempauduimme mukaan.
Kapea ja pitkä putki jatkui kuin liukumäki, ja tämä on kuulemma ruokatorvi.
Se on reitti, joka yhdistää suun ja mahalaukun.
"Aaah, liian nopeaa!" Nostin käteni ylös ja syöksyin alaspäin.
Putki aaltoili edestakaisin ja työnsi meitä alaspäin. Tosi siistiä!
Tuolla kaukana näkyy jotain ison huoneen kaltaista. Ppuri osoittaa. "Olemme melkein perillä mahalaukussa!"
Vihje kolme – mahalaukku kiemurtelee, vihdoin sain äänestä kiinni
Kun astuin mahalaukkuun, koko seinä oli täynnä ryppyisiä poimuja.
"Katso tätä seinää, ihan mutkaista!" Kun hämmästyin, Ppuri selitti.
"Kun ruokaa ei ole, poimut ovat taitettuina, mutta kun ruoka tulee sisään, ne avautuvat suoriksi. Silloin se voi laajeta yli kaksikymmenkertaiseksi."
Ja todellakin, kun ruoka tuli sisään, poimut avautuivat ja huone laajeni kunnolla. Mahalaukku voi muuttaa kokoaan ihan miten haluaa.
Juuri silloin jalkojemme alla aaltoili ja katto aaltoili. Koko mahalaukku alkoi liikkua kiemurrellen ja vääntyillen.
"Aaah, Ppuri! Mahalaukku taitaa aikoa syödä meidät!"
Ppuri nauraa makeasti. "Älä huoli, se on mahaliikettä. Mahalaukku kiemurtelee ja vääntyilee sekoittaakseen mahanesteen ja ruoan tasaisesti."
Seinästä tihkuva mahaneste sekoittuu ruokaan, ja tämä mahaneste tappaa ruoassa olevia pahoja bakteereja ja auttaa myös ruoansulatuksessa.
Sillä hetkellä tuttu ääni kuurrr— kaikui joka puolelta.
Aivan, tämä se on! Sama ääni, jonka kuulin vatsastani äsken!
Se oli ääni, joka syntyi mahalaukun ahkerasti kiemurrellessa. Vihdoin sain äänen lähteen kiinni!
Ääni ei tullutkaan vain yhdestä paikasta – loputtoman pitkä ohutsuoli
Seurasimme mahanesteeseen hyvin sekoittunutta ruokaa ja jatkoimme alas seuraavaa reittiä.
Mutta tällä reitillä ei näy loppua.
"Ppuri, kuinka pitkä tämä oikein on?" Mutkitteleva, kiemurteleva putki jatkui loputtomiin.
"Tämä on ohutsuoli. Jos sen oikaisee ja mittaa, se on viisi kertaa ihmisen pituinen." Viisi kertaa – suuni loksahti auki.
Ja sitten tämäkin ohutsuoli alkoi kiemurrella aivan kuin mahalaukku. Taas kurnii!
Eli äänen aiheuttaja ei ollutkaan vain yksi. Sekä mahalaukku että suolisto liikkuivat yhdessä ja äännähtelivät.
