Voiko suoraan lähteä, kun valo vaihtuu vihreäksi?
Didi ja Jun opettelevat suojatiesäännöt askel askeleelta, rauhallisesti ja turvallisesti.
Harjoitellaan hyvin ennen kuin kohdataan oikea katu.
Valo vaihtui vihreäksi — ja Jun astui eteenpäin
"Hei, vihreä! Mennään!"
Jun astui iloisesti askeleen eteenpäin.
Seisoin vieressä ja olin juuri menossa ylittämään kadun, mutta sydän löi hiukan nopeammin.
Voiko oikeasti vain rynnätä menemään, kun valo on vihreä?
Oikealla kadulla ei saa toista mahdollisuutta, jos tekee virheen. Siksi päätimme harjoitella kunnolla WAGZAK JUMPissa.
Painoin nappia, ja valkoinen raidallinen suojatie ilmestyi keskelle näyttöä. (Se ei ole oikea katu — tämä on harjoitus, joten ei hätää!)
Silloin turvallisuuskeiju välähti esiin ja laski kevyen käden Junin olalle. "Jun, suojatietä ylitettäessä on tärkeitä sääntöjä, joita täytyy noudattaa."
Punainen valo — askel taaksepäin keltaisen viivan taakse
Ensin, kun valo on punainen.
Jun hivutti jalkaa hitaasti kohti ajorataa.
Keiju sanoi nopeasti: "Kun valo on punainen, ota askel taaksepäin ja odota keltaisen viivan takana."
Kadun reunassa oleva keltainen viiva on sinun "pysähdy tähän" -paikkasi.
Jun peruutti, ja keiju hymyili. Asettauduin hänen viereensä.
Odottaminenkin on tärkeä liikennesääntö. Askel taaksepäin — hiljaa ja rauhallisesti!
Vihreä valo — mutta voiko vain lähteä menemään?
Vihdoin valo vaihtui vihreäksi.
"Vihreä!" Jun halusi taas syöksyä eteenpäin.
Keiju nosti rauhallisesti käden. "Kun valo on vihreä — tarkista ensin molemmilta puolilta, että autot ovat todella pysähtyneet, ennen kuin lähdet."
Niin käännimme pään vasemmalle, sitten oikealle. Tarkistimme huolellisesti omin silmin, että kaikki autot seisoivat paikallaan.
Keiju selitti miksi: "Jos autot eivät ole pysähtyneet, voi tapahtua onnettomuus."
Vihreä valo ei tarkoita vain "mene" — se tarkoittaa "tarkista, että on turvallista, ja mene sitten." Tämä on todella tärkeää!
Nosta käsi ylös — jotta kuljettajat näkevät sinut!
Tarkistimme, että autot seisoivat — nyt on aika ylittää.
Keiju ojensi käden korkealle. "Nosta käsi ylös, kun ylität."
Me olemme lyhyempiä kuin aikuiset, joten kuljettajat eivät välttämättä näe meitä kunnolla.
Kun nostetaan käsi ylös, kuljettaja ymmärtää: "Ahaa, lapsi ylittää!" ja jarruttaa kunnolla.
Jun ojensi käden suoraksi ja käveli tukevasti. Käden nostaminen ei ole noloa — se on fiksu tapa suojata itseään.
Vihreä vilkkuu — kumpi on turvallisempaa?
Nyt valo alkoi vilkkua.
Keiju selitti rauhallisesti: "Kun vihreä vilkkuu, on kaksi eri tilannetta mietittäväksi."
Jos et ole vielä astunut suojatielle — älä juokse, vaan odota keltaisen viivan takana seuraavaa vihreää valoa.
Jos olet jo aloittanut ylityksen — älä pysähdy kesken, vaan jatka samaan tahtiin koko matkan yli. Kesken pysähtyminen on itse asiassa vaarallisempaa.
Jun nyökkäsi. "Vaikka olisi kuinka kiire — pitää olla varovainen ja varovainen!" Mitä kiireisempi, sitä rauhallisempi — se on nopein tie!
Jokainen ylittää omalla tavallaan — ja se on hienoa
Nyt keiju kertoi jotain hyvin lämmintä.
"Jokainen ylittää kadun hieman omalla tavallaan. Tärkeintä on, että kaikki pääsevät turvallisesti yli itselleen sopivalla tavalla."
Kaveri, jolla on vaikea nähdä, kuuntelee ääniopastetta, joka soi, kun valo on vihreä.
Ääniopaste on mahtava liikenneturvallisuuslaite, joka kertoo "nyt voit mennä" äänellä.
Opaskoiran tai vierellä olevan henkilön avulla nostetaan käsi ja kävellään hitaasti.
Kaveri, jolla on vaikea kuulla, katsoo erityisen tarkkaan liikennevalon värejä ja autojen liikkeitä.
Pyörätuolissa oleva kaveri ja lastenrattaita työntävä aikuinen tarkastavat myös, että autot ovat pysähtyneet, ja kävelevät hitaasti.
Keiju sanoi: "Kaikki voivat ylittää turvallisesti — kukin omalla tavallaan."
Nuo sanat jäivät sydämeen. Olen hilaa, kun kaverini ylittää, jotta ääniopaste kuuluu selvästi.
Kapeat kujat ja sadepäivät — miten kävellään?
Keiju näytti lisää paikkoja. Pelkällä suojatiellä varominen ei riitä.
Kapeilla kujilla ei pidä juosta. Kulman takaa voi äkkiä ilmestyä auto. Pysähdy hetkeksi ja katso ympärille ennen kuin käännyt kulman ympäri.
